Blogikirjoitus 2, Mari Nuutinen

Uuden Suomen kaksi artikkelia kertovat siitä, kuinka sekavasti kaupat ovat auki juhla- ja pyhäpäivisin. Näille päiville kauppojen tarvitsee hakea poikkeuslupaa ollakseen auki, sekä silti aukioloajat vaihtelevat kaupoittain. Tämä hankaloittaa suuresti kuluttajien tietämystä kauppojen aukioloajoista, sen vuoksi monet saattavat jäädä kotiin. Mutta useasti nimenomaan juhla- ja pyhäpäivisin asiakkaiden kysyntä varsinkin ruokaostoksiin on suuri, sillä pyhäpäivien ateriaan halutaan usein panostaa paljon. Jos jokin aines puuttuukin, niin silloin olisi mukava päästä se hankkimaan kaupasta. Tälläiset erikoispäivät ovat Pirjo Liukkaan mukaan suuren hintalapun kysymyksiä, sillä nämä päivät ovat erityisesti turisteille mieleisiä ostospäiviä.

Kysyntää riittää palveluille myös siis pyhäpäivisin, minkä vuoksi on vaadittu kauppojen aukioloaikojen vapauttamista. Silloin kauppiaat saisivat itse päättää kauppansa aukioloajoista.

Tämäkin saattaisi olla kuluttajasta hankalaa, sillä jokainen kauppa päättäisi ajoistaan itse. Tässä tapauksessa myös pienet kaupat, kuten kyläkaupat menettäisivät tuottojaan suuremmille kauppaketjuille. Sillä jos aukioloajoista päätettäisiin yksin, niin luultavasti suuret kaupat olisivat kauemmin auki, jolloin ihmiset menisivät keskittämään ostoksensa sinne suuremman valikoiman ja halvempien hintojen vuoksi. Säädökset kauppojen aukioloajoissa vaikuttavat suuresti siis tarjontaan. Jos vain osa kaupoista on auki erikoispäivinä, silloin kaikki tuotto menee niille. Eikä asiakas saata saada erikoistuotteita, sillä osa putiikeista on kiinni.

Säädökset aukioloajoissa rajoittavat suuresti itse yrittäjää, mutta voivat olla myös järkeviä. Kun kauppias saisi itse päättää kauppansa aukioloajat, se antaisi hänelle tilaa hengittää ja vapaammat kädet. Se loisi erilaisia mahdollisuuksia tehdä kaupasta juuri omanlaisensa ja kohdistaa se vaikka tiettyyn kohderyhmään, myös aukioloaikojen avulla. Tälläiset suuremmat vapaudet ovat varmasti monelle yrittäjälle tärkeitä. Tämä saattaisi myös houkutella ihmisiä yrittämään enemmän, jos kovin tiukkoja säädöksiä esim. aukioloajoista ei olisi. Toisaalta vapaus merkitsee jossain määrin suurempaa kilpailua, esimerkiksi juuri aukioloaikojen pituudella.

Vapaalla markkinataloudella tarkoitetaan yritysten välistä vapaata kilpailua ja toimintaa, ilman säädöksiä. Ilman aukioloaikojen säädöksiä kaupoille tulisi lisää kilpailua, joka saattaisi hyvinkin koitua pienempien yritysten kohtaloksi. Suuret kauppaketjut saattaisivat suurentua entisestään tarjotessaan monipuolisempia aukioloaikoja sekä halvempia tuotteita. Toisaalta kuluttajalle kauppojen välinen kilpailu voi olla myönteinen asia, kaupat pidempään auki ja tuotteet ehkä halvempia. Mutta se saattaisi myös merkitä lähipalveluiden huononemista. Monella tapaa säädökset ovat siis järkeviä, varsinkin pienille yrityksille ja lähiseudun palveluiden säilymiselle.