Vuonna 2013 Suomen bruttokansan tuote pysyi tammikuusta kesäkuuhun lähes muuttumattomana suhteessa edellis vuoden loka- joulukuun BKT:hen. Heinä- syyskuussa nähtävissä on ollut kasvua viimeisten loka-kesäkuun aikoihin verraten, mutta loka- joulukuussa talous on laskenut 0,2 prosenttia 0,4 prosenttia kasvaneesta BKT:sta ja tästä 2014 tammikuun ja maaliskuun välisenä aikana on talous taantunut vielä 0,4 prosenttia. Keväällä 2014 huhtikuusta eteenpäin BKT on kuitenkin lähtenyt taas 0,4 prosentin kasvuun, joskin kasvu on hiipunut 0,2 prosenttiin heinä-syys kuun paikkeilla. Täten talous on kaiken kaikkiaan kasvanut vuoden 2013 tammi- kesäkuun ajoista n. 0,00256%
Jukka Palokankaan mukaan Suomi kärsii teollisuuden kilpailukyvyn heikkenemisestä ja kokonaistuotannon supistumisesta, mikä taas on johtanut vientitulojen romahtamiseen. Lisäksi korkea kustannustaso, yritysten kannattavuus ongelmat, yritysverotuksen poukkoilevuus sen heikot investointikannusteet sekä jäykkyydet työmarkkinoilla jarruttavat investointeja. Yritys- ja ansiotuloverotuksen kannustavuuden puuttuminen ja liian raskas sukupolven vaihdoksen verotus. Verojärjestelmä ei ilmeisesti myös kohtele kaikkia yrityksiä tasapuolisesti ja läpinäkyvästi. Keskitetyt palkkaratkaisut eivät paranna kustannuskilpailukykyä.
Koska teollisuusyritykset kattavat Suomen viennistä suurimman osan, niiden kilpailukyvyn heiketessä ulkomaille vietävien tuotteiden ja palveluiden määrä laskee ja samalla Suomeen virtaa ulkomailta vähemmän rahaa ihmisten käyttöön. Koska rahaa on vähemmän ihmiset ostavat myös vähemmän ja yritysten kannattavuus heikkenee. Rahan puuttumisen aiheuttava kokonaistuotannon supistuminen pienentää ennestään vientituloja, sillä suurempiin tavaramääriin ei ole yrityksillä enää varaa, eikä kotimaisilla ostajilla halukkuutta ostaa. Ulkomailtakaan ei saa enää tarpeeksi rahaa tuotannon nostamiseen. Yrityksillä ei ole rahaa tehdä investointeja eikä tuotannolla siten ole mahdollisuutta kasvaa. Työvoimaakaan ei tuotannon tehostamiseksi ole varaa palkata, eikä yhdestä yrityksestä ole näin työpaikaksi monille. Pieni määrä työntekijöitä taas vaikeuttaa organisointia, mikä osaltaan taas vaikeuttaa yrityksen toimintaa. Koska valtiolla ei myöskään ole edellisistä syistä rahaa on verotusta kiristetty, eikä siten yritystenkään kannattavuus ole hyvä ja sukupolven verotuksen noustua ei ihmisiä innosta siirtyä yrittäjyyteen, vaikka yritys olisi valmiina. Lisäksi yritysten verotusjärjestelmän ollessa poukkoileva, ei ihmsillä riitä luottamusta siihen. Toisaalta kun samankaltaisia yrityksiä on vähemmän, ei kilpailua ole ehkä niin paljoa. Kuitenkin ulkomaalaiset yritykset saattavat peitota pieneksi ja tulevaisuudeltaan epävarmoiksi jääneet kotimaiset yritykset hyödykemarkkinoilla. Ilman uusia mullistavia yritysideoita Suomen teollisuuden taas on vaikea lähteä nousuun. Valtion varattomuus voi johtaa myös koulutuksesta säästöön, mikä vähentää ihmisten oppineisuutta ja samalla työn laatua. Näin yritys ei saa mainetta hyvästä laadusta ja ostohalukkuus vähenee. Ilman yrityksiä ei taas saada ulkomailta rahaa, eivätkä ihmiset saa töitä, että olisi rahaa ostaa tuotteita. Lisäksi julkiselta sektorilta ei saa tukea, jos rahaa ei ole. Kun taloustilanne on huono eivät ihmiset uskalla lainata rahaa tai pankit eivät uskalla myöntää sitä, kun rahan takaisin maksusta on epävarmuus. Näin pankitkaan eivät saa rahaa koroista. Huono rahatilanne vaikeuttaa myös tuotteen ja ostajan kohtaamista, jos mainostukseen ei ole varaa ja tuotannontekijämarkkinoilla valtion tilanteen eroavaisuus muiden maiden tilanteesta vaikeuttaa esim. raaka- aineiden saantia, mikäli hyvässä rahatilanteessa olevilta on vaikea saada oman maan rahatilanteen mukaisen maksuisia raaka- aineita.
Jukka Palokankaan mukaan Suomi kärsii teollisuuden kilpailukyvyn heikkenemisestä ja kokonaistuotannon supistumisesta, mikä taas on johtanut vientitulojen romahtamiseen. Lisäksi korkea kustannustaso, yritysten kannattavuus ongelmat, yritysverotuksen poukkoilevuus sen heikot investointikannusteet sekä jäykkyydet työmarkkinoilla jarruttavat investointeja. Yritys- ja ansiotuloverotuksen kannustavuuden puuttuminen ja liian raskas sukupolven vaihdoksen verotus. Verojärjestelmä ei ilmeisesti myös kohtele kaikkia yrityksiä tasapuolisesti ja läpinäkyvästi. Keskitetyt palkkaratkaisut eivät paranna kustannuskilpailukykyä.
Koska teollisuusyritykset kattavat Suomen viennistä suurimman osan, niiden kilpailukyvyn heiketessä ulkomaille vietävien tuotteiden ja palveluiden määrä laskee ja samalla Suomeen virtaa ulkomailta vähemmän rahaa ihmisten käyttöön. Koska rahaa on vähemmän ihmiset ostavat myös vähemmän ja yritysten kannattavuus heikkenee. Rahan puuttumisen aiheuttava kokonaistuotannon supistuminen pienentää ennestään vientituloja, sillä suurempiin tavaramääriin ei ole yrityksillä enää varaa, eikä kotimaisilla ostajilla halukkuutta ostaa. Ulkomailtakaan ei saa enää tarpeeksi rahaa tuotannon nostamiseen. Yrityksillä ei ole rahaa tehdä investointeja eikä tuotannolla siten ole mahdollisuutta kasvaa. Työvoimaakaan ei tuotannon tehostamiseksi ole varaa palkata, eikä yhdestä yrityksestä ole näin työpaikaksi monille. Pieni määrä työntekijöitä taas vaikeuttaa organisointia, mikä osaltaan taas vaikeuttaa yrityksen toimintaa. Koska valtiolla ei myöskään ole edellisistä syistä rahaa on verotusta kiristetty, eikä siten yritystenkään kannattavuus ole hyvä ja sukupolven verotuksen noustua ei ihmisiä innosta siirtyä yrittäjyyteen, vaikka yritys olisi valmiina. Lisäksi yritysten verotusjärjestelmän ollessa poukkoileva, ei ihmsillä riitä luottamusta siihen. Toisaalta kun samankaltaisia yrityksiä on vähemmän, ei kilpailua ole ehkä niin paljoa. Kuitenkin ulkomaalaiset yritykset saattavat peitota pieneksi ja tulevaisuudeltaan epävarmoiksi jääneet kotimaiset yritykset hyödykemarkkinoilla. Ilman uusia mullistavia yritysideoita Suomen teollisuuden taas on vaikea lähteä nousuun. Valtion varattomuus voi johtaa myös koulutuksesta säästöön, mikä vähentää ihmisten oppineisuutta ja samalla työn laatua. Näin yritys ei saa mainetta hyvästä laadusta ja ostohalukkuus vähenee. Ilman yrityksiä ei taas saada ulkomailta rahaa, eivätkä ihmiset saa töitä, että olisi rahaa ostaa tuotteita. Lisäksi julkiselta sektorilta ei saa tukea, jos rahaa ei ole. Kun taloustilanne on huono eivät ihmiset uskalla lainata rahaa tai pankit eivät uskalla myöntää sitä, kun rahan takaisin maksusta on epävarmuus. Näin pankitkaan eivät saa rahaa koroista. Huono rahatilanne vaikeuttaa myös tuotteen ja ostajan kohtaamista, jos mainostukseen ei ole varaa ja tuotannontekijämarkkinoilla valtion tilanteen eroavaisuus muiden maiden tilanteesta vaikeuttaa esim. raaka- aineiden saantia, mikäli hyvässä rahatilanteessa olevilta on vaikea saada oman maan rahatilanteen mukaisen maksuisia raaka- aineita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti