Blogikirjoitus 1 - Jemina Virtanen

Helsingin Sanomien tilasto Suomen bruttokansantuotteen kausivaihtelusta 2013-2014 kertoo otsikollaan Suomen talouden kasvaneen keväästä. Vuoden 2013 ensimmäisen puolen vuoden aikana muutosta ei tullut lainkaan edellisen vuoden viimeiseen kvartaaliin verrattuna, mutta kolmannen kvartaalin aikana BKT nousi 0,4 prosenttia. Neljännen kvartaalin jälkeen se kuitenkin lähti laskuun, laskien 0,2 prosenttia, ja vuoden 2014 ensimmäisen kvartaalin aikana se oli laskenut vielä 0,4 prosenttia, ollen näin vielä huonompi kuin vuosi sitten. Vuoden 2013 ensimmäisestä kvartaalista vuoden 2014 ensimmäiseen kvartaaliin BKT oli siis yhteensä laskenut 0,2 prosenttia. Lasku ei kuitenkaan enää jatkunut seuraavaan kvartaaliin siirryttäessä, vaan vuoden 2014 puolen välin jälkeen bruttokansantuote nousi 0,4 prosenttia, ollen näin parempi kuin vuoden 2013 alussa. Vielä paremmaksi se muuttui kolmannen kvartaalin aikana, nousten nyt samalle tasolle kuin vuosi sitten.

Tilastokuvan perusteella nähdään, että Suomen BKT ei kahden vuoden sisällä tunnu pääsevän lopulta yhtään minnekään: ei ylös eikä edes alas. Kun tapahtuu nousua, seuraa saman tien laskua, jonka jälkeen jälleen tuleva nousu vie BKT:n samalle tasolle kuin alussakin. Tästä voidaan päätellä Suomen valtiossa aineellisten ja aineettomien hyödykkeiden yhteenlasketun arvon pysyvän kutakuinkin samana, eli talouskasvua ei tapahdu.

Teknologiateollisuuden pääekonomisti Jukka Palokangas arvostelee Helsingin Sanomien nettiversion mielipideartikkelissaan Suomen puolueiden ehdotuksia talouden saamiseksi uuteen kasvuun. ”Näillä lääkkeillä Suomea ei pelasteta”, kirjoittaa hän artikkelissaan ja kertoo ehdotusten olevan vain irrallaan Suomen talouden ongelmista: kilpailukyvyn heikkenemisestä ja vientitulojen romahtamisesta. Palokangas toteaa vientituloja tarvittavan lisää jopa 30 miljardia euroa vuodessa, jotta julkinen sektori kyettäisiin rahoittamaan.

Mainituilla ongelmilla on suuri vaikutus Suomen kansantalouden kiertokulkuun. Kun vientiä ei ole, ei ulkomaankauppa käy eikä myöskään rahaa tule tätä kautta Suomen yrityksille. Ilman rahaa myös tuonti pienenee ja yrityksien valikoimat pienentyvät ja hinnat voivat kasvaa; rahaa on saatava nyt enemmän kuluttajilta. Myös rahanmenoa yritetään myös pienentää mm. vähentämällä työntekijöitä. Ja koska yritykset tienaavat vähemmän rahaa, pienentyvät myös julkiselle sektorille annettavat verot, joilla turvataan kuluttajien tuet ja palvelut sekä yrityksien starttirahat. Riippuen myös tästä syystä verotusta on kiristetty viimeisen neljän vuoden aikana, mikä on Palokankaan mukaan väärä ratkaisu.

Suomen talous on siis ongelmissa. Kansantalouden kiertokulussa raha kyllä kiertää, mutta kilpailukyvyn heikkeneminen ja vientitulojen romahtaminen vain vähentävät sen määrää kierrossa. Varsinkin siis vienti tulisi saada kuntoon, jotta rahaa saataisiin kiertämään enemmän ja näin myös kilpailukyky voisi parantua, kehittäen tietenkin samalla myös Suomen taloutta.